Ukrainan presidentinvaali 1991

Ukrainan presidentinvaali 1991

1. joulukuuta 1991 → 1994

Äänestysprosentti 84,18 %   Ehdokas Leonid Kravtšuk Vjatšeslav Tšornovil Puolue Sitoutumaton Ukrainan kansanliike Äänet 19 643 481 7 420 707 Kannatus 61,59 % 23,27 %

Kannatetuin ehdokas alueittain: sinisellä Kravtšuk, oranssilla Tšornovil

Ukrainan presidentinvaali 1991 käytiin 1. joulukuuta 1991 samanaikaisesti itsenäisyyskansanäänestyksen kanssa. Itsenäisen Ukrainan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Leonid Kravtšuk yli 60 prosentin ääniosuudella.

Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan korkein neuvosto hyväksyi 24. elokuuta 1991 Ukrainan itsenäisyysjulistuksen, joka vahvistettaisiin kansanäänestyksellä. Presidentinvaaliin ehdokkaaksi haluavan oli kerättävä 100 000 allekirjoitusta lokakuun loppuun mennessä. Seitsemän ehdokasta keräsi riittävän määrän kannatusilmoituksia:

• Volodymyr Hrynov, Ukrainan SNT:n korkeimman neuvoston varapuhemies, Ukrainan demokraattinen herääminen -puolueen puheenjohtaja, matematiikan professori;
• Ihor Juh’novskyi, Narodna Rada -oppositioryhmän puheenjohtaja, korkeimman neuvoston opetuskomission puheenjohtaja;
• Leonid Kravtšuk, Ukrainan SNT:n korkeimman neuvoston puhemies, aiemmin Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean 2. sihteeri;
• Levko Lukjanenko, Ukrainan tasavaltalaispuolueen puheenjohtaja, entinen polittinen vanki;
• Leopold Taburjanskyi, dnipropetrovskilaisen Olimp-osuuskunnan puheenjohtaja, Ukrainan kansanpuolueen puheenjohtaja;
• Oleksandr Tkatšenko, Ukrainan SNT:n maatalousministeri; sekä
• Vjatšeslav Tšornovil, Lvivin alueen alueneuvoston puheenjohtaja, entinen poliittinen vanki.

Ehdokkaista Tkatšenko vetäytyi vaalista hieman ennen vaalipäivää.

Kaikki ehdokkaat saivat kampanjointia varten julkisista varoista 75 000 ruplaa, minkä lisäksi kukin ehdokas sai vastaanottaa lahjoituksia enintään 150 000 ruplan edestä.

Vaalissa olivat äänioikeutettuja kaikki Ukrainassa asuneet 18 vuotta täyttäneet. Äänioikeutettuja olivat myös Ukrainan alueelle sijoitetut Neuvostoliiton asevoimien sotilaat riippumatta siitä, olivatko he kotoisin Ukrainasta vai muista Neuvostoliiton jäsentasavalloista. Äänestyslipulle oli painettu ehdokkaiden nimet, ja äänestäminen tapahtui yliviimalla kaikkien muiden paitsi yhden ehdokkaan nimet. Jos yliviivattuja nimiä oli väärä määrä, äänestyslippu hylättiin. Jos yksikään ehdokkaista ei olisi saanut vähintään puolta äänistä, olisi käyty toinen vaali kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä.^[1]