Merisotakoulu
| Merisotakoulu | |
|---|---|
 Merisotakoulun joukko-osastotunnus | |
| Toiminnassa | 1930– |
| Valtio | Suomi |
| Puolustushaarat | merivoimat |
| Rooli | sotilasopetuslaitos, joukko-osasto |
| Osa joukkoa | merivoimat |
| Tukikohta | Suomenlinna, Helsinki Pansio, Turku Santahamina, Helsinki |
| Lempinimi | Merski |
| Värit |  |
| Marssi | Meren laulu |
| Vuosipäivät | 18. lokakuuta |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | kommodori Tuomo Mero |
| Infobox OK | |
Merisotakoulu (MERISK, aik. MeriSK) on Suomen merivoimien komentajan alainen sotilasopetuslaitos, joka toimii Helsingissä Suomenlinnan Pikku-Mustasaarella sekä Turussa Pansion varuskunnassa. Nykymuodossaan se perustettiin vuonna 1930, mutta meriupseerikoulutusta on annettu Suomenlinnassa jo vuodesta 1779 alkaen.
Nykyään Merisotakoululla annetaan koulutusta kolmella eri osastolla: korkeakoulu-, täydennyskoulutus- ja reserviupseeriosastoilla. Korkeakouluosasto järjestää merikadettikurssit, täydennyskoulutusosasto erilaisia aliupseereeille ja muulle merivoimien henkilökunnalle suunnattuja kursseja, ja reserviupseeriosasto toimeenpanee kaksi kertaa vuodessa reserviupseerikurssin.
Historia
Vuonna 1756 Kuningas Aadolf Fredrik antoi 18. lokakuuta käskyn perustaa saaristolaivasto, ja sen tarpeisiin aloitettiin laivapoikakoulutus. Saaristolaivaston komentajaksi tuli Augustin Ehrensvärd. Myöhemmin vuonna 1779 aloitettiin meriupseerikoulutus Viaporissa, Meriväen koulussa.
Vuonna 1919 perustetun Itsenäisen Suomen Kadettikoulun ohessa aloitti toimintansa vuonna 1922 itsenäinen Merikadettiosasto. Merikadettiosasto laajennettiin vuonna 1927 rannikkotykistö- ja laivastolinjat käsittäväksi meripuolustusosastoksi.
Merisotakoulu perustettiin 1. marraskuuta 1930 yhdistämällä Kadettikoulun meripuolustusosasto, Reserviupseerikoulun rannikkotykistölinja sekä Meripuolustuksen Kapitulanttikoulu. Kouluun keskitettiin merivoimien päällystö- ja alipäällystokoulutus.[1]
Merisotakoulu toimi alussa hajallaan Katajanokalla ja Länsi-Mustasaarella, kunnes tammikuussa 1936 kaikki osastot pääsivät muuttamaan peruskorjattuun koulurakennukseen, nykyiseen Merisotakoulun päärakennukseen. Sittemmin koulu on laajentunut Pikku-Mustalla siten, että nykyään ainoastaan yksi asuinrakennus ei kuulu koululle.
Vuonna 1952 laivasto itsenäistyi omaksi puolustushaarakseen ja rannikkotykistö liitettiin maavoimiin. Samana vuonna Merisotakoulusta tuli Pääesikunnan alainen sotilasopetuslaitos, jossa annettiin koulutusta sekä laivasto- että rannikkotykistölinjalla.
Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta Merisotakoulu koulutti päällystöä sekä laivastolle että rannikkotykistölle. Vuonna 1960 Merisotakoulu alistettiin merivoimien komentajalle. Kuusikymmentäluvun puolivälissä rannikkotykistön päällystökoulutus siirtyi Santahaminaan perustetulle Rannikkotykistökoululle. Näin jatkui aina vuoteen 1998, jolloin Merisotakoulu ja Rannikkotykistökoulu liitettiin yhteen. Uuden sotilasopetuslaitoksen nimeksi tuli Merisotakoulu ja sen sijoituspaikaksi Suomenlinna (mukaan lukien Santahaminan tilat). Merisotakoulu on isännöinyt Pohjoismaisia merikadettipäiviä (NOCA - Nordic Cadet Meeting) useita kertoja, viimeksi vuonna 2014 Kotkassa.
Joukko-osaston organisaatioon kuului vielä 1980-luvulla oma koululaiva. Roolissa toimi vuoteen 1974 Koululaiva Matti Kurki ja sen korvasi Miinalaiva Keihässalmi.
Koulun johtajisto
Merisotakoulun johtajina ovat olleet[2]:
|
|
Sauna
Merisotakoulun sauna on maailman suurin puulämmitteinen sauna, johon mahtuu kerrallaan jopa 200 saunojaa.[3]
Lähteet
- Palokangas, Markku (toim.): Suomen puolustusvoimien joukko-osastoperinteet. Sotamuseon julkaisuja 1/2008. Helsinki: Puolustusvoimat, 2008. ISBN 978-951-25-1885-2.
- Suomen Puolustusvoimat, Merivoimat (Arkistoitu – Internet Archive)
- Merisotakoulun www-sivut [vanhentunut linkki]
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Merisotakoulu Wikimedia Commonsissa
- Merisotakoulun www-sivut
| |||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
