Mauno Blomqvist
| Mauno Blomqvist | |
|---|---|
 Mauno Blomqvist esiintymässä Varsinais-Suomen maatalousnäyttelyssä vuonna 1960 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Mauno Valdemar Blomqvist |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1927 Uskela, Suomi |
| Kuollut | 14. toukokuuta 2019 (92 vuotta) Espoo, Suomi |
| Ammatti | näyttelijä, laulaja |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1966–1985 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Mauno Valdemar Blomqvist (20. huhtikuuta 1927 Uskela – 14. toukokuuta 2019 Espoo)[1][2] oli suomalainen näyttelijä ja laulaja, äänialaltaan basso. Blomqvist näytteli lähinnä teatterissa. Hän oli perustamassa Salon Viihdelaulajia ja toimi kuoron ensimmäisenä johtajana. Blomqvistin laulu-uraan kuuluu kaikkiaan 223 kappaletta.
Blomqvistin läpimurtorooli oli Mozartin Ryöstö seraljista -oopperan koominen bassorooli Osmin Turun oopperayhdistyksen tuotannossa vuonna 1966. Sen myötä hän pääsi Savonlinnan oopperajuhlille laulamaan Roccon roolia Beethovenin Fideliossa ja sai sitten kiinnityksen Helsingin kaupunginteatteriin.[3]
Televisio- ja elokuvauransa Blomqvist aloitti televisiosarjassa Hanski, jossa hänet nähtiin talonmies Virtasena. Blomqvist esiintyi kahdeksassa elokuvassa, joista merkittävä osa oli Spede Pasasen tuottamia. Muistettavin on luultavasti kersantti Koistisen rooli Ere Kokkosen ohjaamassa elokuvassa Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984).[3]
Blomqvist oli näyttelijä Markku Blomqvistin veli.[3]
Blomqvistin televisio- ja elokuvaura
- Hanski (1966−1973, televisiosarja)
- Karvat (1974)
- Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976)
- Viimeinen savotta (1977)
- Tulipää (1980)
- Tup-akka-lakko (1980)
- Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984)
- Hei kliffaa hei (1985)
Levytys
- Pietarin tietä pitkin, 1971
- Paul Robesonin lauluja, 1977
Lähteet
- ↑ Suomen teatterit ja teatterintekijät, Tammi 1974, ISBN 951-30-2506-3, sivu 204. Nimenä Mauno Waldemar. Teoksessa Teatterit ja teatterintekijät 2005, Teatterin tiedotuskeskus 2005, ISBN 952-471-629-1, sivu 134 nimenä on Mauno Valdemar.
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 16.6.2019, s. C13
- ↑ a b c Mattsson, Ulla: Jäähyväiset estradeille Turun Sanomat. 23.10.2005. Viitattu 20.6.2023.
| ||||||||||
