Caspar Weinberger

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: viitemallineet suomeksi

Caspar Weinberger

Yhdysvaltain 15. puolustusministeri
21. tammikuuta 1981 – 4. maaliskuuta 1987
Presidentti	Ronald Reagan
Edeltäjä	Harold Brown
Seuraaja	Frank Carlucci
Yhdysvaltain 10. terveys-, opetus- ja hyvinvointiministeri
12. helmikuuta 1973 – 8. elokuuta 1975
Presidentti	Richard Nixon
Edeltäjä	Elliot Richardson
Seuraaja	F. David Mathews
Henkilötiedot
Syntynyt	18. elokuuta 1917 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut	28. maaliskuuta 2006 (88 vuotta) Bangor, Maine, Yhdysvallat
Puoliso	Jane Weinberger
Lapset	2
Tiedot
Puolue	republikaanit
Uskonto	episkopaalinen
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Caspar Willard ”Cap” Weinberger (18. elokuuta 1917 – 28. maaliskuuta 2006) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka toimi Ronald Reaganin hallinnon puolustusministerinä tammikuusta 1981 marraskuuhun 1987.

Nuoruus

Weinberger syntyi San Franciscossa Kaliforniassa Herman Weinbergerin pojaksi. Hänen isänisänsä oli juutalaista syntyperää Böömistä, kun taas hänen äitinsä vanhemmat olivat kveekareita Englannista.^[1]

Weinbergerin isänisä oli juutalaisuuden suuntausten välisten kiistojen vuoksi suhtautunut jo Böömissä juutalaisuuteen välinpitämättömästi. Weinbergerin äiti oli alun perin kveekari mutta kääntyi episkopaalisuuteen, mikä vaikutti Weinbergerin uskonnollisiin näkemyksiin, ja oli myöhemmin aktiivinen kirkossa.^[2]

Ura

Weinberger opiskeli Harvardin yliopistossa, jossa hän suoritti tohtorin tutkinnon 1941. Hän liittyi Yhdysvaltain maavoimiin ja palveli toisen maailmansodan aikana Tyynellämerellä 41. jalkaväkidivisioonassa. Sodan lopussa hän oli ylennyt kapteeniksi ja työskenteli kenraali Douglas MacArthurin tiedusteluesikunnassa.^lähde?

Weinberger valittiin 1952 Kalifornian lainsäädäntöelimeen ja 1962 Kalifornian republikaanipuolueen johtoon. Kuvernööri Ronald Reagan nimitti hänet 1967 osavaltion organisaatio- ja talouslautakuntaan ja 1968 talousjohtajaksi. Vuonna 1970 hän siirtyi Washingtoniin Federal Trade Commissionin johtoon ja toimi 1973–1975 presidentti Nixonin budjettitoimiston johtajana ja terveysministerinä.^lähde?

Weinberger toimi ennen puolustusministerinimitystään rakennusalan jättiyritys Bechtelin lakimiehenä.^[3]

Reaganin puolustusministerinä Weinberger oli sitä mieltä, että Neuvostoliitto oli uhka Yhdysvalloille, ja kannatti suuria korotuksia puolustusbudjettiin. Suuria hankkeita olivat muun muassa B-1-pommittaja ja ”600 aluksen laivasto”. Hän kannatti myös ydinaseiden voimakasta lisäystä ja Strategic Defense Initiativea, joka sai lempinimen ”Star Wars” -hanke.^lähde?

Weinberger väitti, että oli vastustanut Iran-Contra-skandaaliin liittynyttä yhdysvaltalaisten TOW-ohjusten siirtoa Iraniin.^[1] Hän erosi marraskuussa 1987^[1] vedoten vaimonsa heikkenevään terveyteen^lähde?. Eron jälkeen Weinberger tuomittiin valehtelusta Iran-Contra-asian tutkimuksessa, mutta presidentti George Bush vanhempi armahti hänet 1992.^[1]

Weinberger sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan suurristin 1988 tuettuaan Britanniaa Falklandin sodan aikana 1982.^[1]

Weinberger työskenteli poliittisen uransa jälkeen Forbesille ja oli sen johtokunnan puheenjohtaja vuodesta 1993 isänsä seuraajana.

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e "Obituary: Caspar Weinberger", news.bbc.co.uk, 28 March 2006. ((englanniksi))
↑ (2003) In the Arena: A Memoir of the 20th Century (in (englanniksi)). Regnery Publishing, 16–17. ISBN 978-0-89526-103-8. Viitattu 2010-09-18. (Google Books)
↑ Mikä ihmeen Bechtel?. (Suomennettu The Sunday Timesista) Suomen Kuvalehti, 1982, nro 29, s. 14. Näköislehti (maksullinen) (PDF). Viitattu 25.2.2021.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caspar Weinberger Wikimedia Commonsissa

Obituary: Caspar Weinberger (BBC)
Steve Forbes, Caspar Weinberger Dies At 88, (Arkistoitu – Internet Archive) Forbes 28.3.2006

Reaganin hallitus (1981–1989)

Yhdysvaltain presidentti: Reagan

n k m Hallitus

Varapresidentti	George H. W. Bush (1981–1989)

Ulkoministeri	Alexander Haig (1981–1982) George P. Shultz (1982–1989)

Valtiovarainministeri	Donald Regan (1981–1985) James Baker (1985–1988) Nicholas F. Brady (1988–1989)

Puolustusministeri	Caspar Weinberger (1981–1987) Frank Carlucci (1987–1989)

Oikeusministeri	William French Smith (1981–1985) Edwin Meese (1985–1988) Dick Thornburgh (1988–1989)

Sisäministeri	James G. Watt (1981–1983) William P. Clark Jr. (1983–1985) Donald P. Hodel (1985–1989)

Maatalousministeri	John R. Block (1981–1986) Richard Lyng (1986–1989)

Kauppaministeri	Malcolm Baldrige Jr. (1981–1987) William Verity Jr. (1987–1989)

Työministeri	Raymond J. Donovan (1981–1985) Bill Brock (1985–1987) Ann Dore McLaughlin (1987–1989)

Terveysministeri	Richard Schweiker (1981–1983) Margaret Heckler (1983–1985) Otis Bowen (1985–1989)

Asunto- ja kaupunkikehityksen ministeri	Samuel Pierce (1981–1989)

Liikenneministeri	Andrew L. Lewis Jr. (1981–1983) Elizabeth Dole (1983–1987) James H. Burnley IV (1987–1989)

Energiaministeri	James B. Edwards (1981–1983) Donald P. Hodel (1983–1985) John S. Herrington (1985–1989)

Opetusministeri	Terrel Bell (1981–1984) William Bennet (1985–1988) Lauro Cavazos (1988–1989)

n k m Ministerin arvoiset virkamiehet

Budjettijohtaja	David Stockman (1981–1985) James C. Miller III (1985–1988) Joe Wright (1988–1989)

Kansallisen tiedustelun johtaja	William J. Casey (1981–1987) William H. Webster (1987–1989)

Kauppaedustaja	Bill Brock (1981–1985) Clayton Yeutter (1985–1989)

YK-suurlähettiläs	Jeane Kirkpatrick (1981–1985) Vernon A. Walters (1985–1989)

Presidentin neuvonantaja	Edwin Meese (1981–1985)

Fordin hallitus (1974–1977)

Yhdysvaltain presidentti: Ford

n k m Hallitus

Varapresidentti	Nelson A. Rockefeller (1974–1977)

Ulkoministeri	Henry Kissinger (1974–1977)

Valtiovarainministeri	William E. Simon (1974–1977)

Puolustusministeri	James R. Schlesinger (1974–1975) Donald Rumsfeld (1975–1977)

Oikeusministeri	William B. Saxbe (1974–1975) Edward H. Levi (1975–1977)

Sisäministeri	Rogers Morton (1974–1975) Stanley K. Hathaway (1975) Thomas S. Kleppe (1975–1977)

Maatalousministeri	Earl Butz (1974–1976) John A. Knebel (1976–1977)

Kauppaministeri	Frederick B. Dent (1974–1975) Rogers Morton (1975–1976) Elliot Richardson (1976–1977)

Työministeri	Peter J. Brennan (1974–1975) John Thomas Dunlop (1975–1976) William Usery Jr. (1976–1977)

Terveys- ja opetusministeri	Caspar Weinberger (1974–1975) F. David Mathews (1975–1977)

Asunto- ja kaupunkikehityksen ministeri	James Thomas Lynn (1974–1975) Carla Anderson Hills (1975–1977)

Liikenneministeri	Claude Brinegar (1974–1975) William Thaddeus Coleman Jr. (1975–1977)

n k m Ministerin arvoiset virkamiehet

Budjettijohtaja	Roy Ash (1974–1975) James Thomas Lynn (1975–1977)

Kauppaedustaja	Frederick B. Dent (1975–1977)

YK-suurlähettiläs	John A. Scali (1974–1975) Daniel Patrick Moynihan (1975–1976) William Scranton (1976–1977)

Valkoisen talon kansliapäällikkö	Donald Rumsfeld (1974–1975) Dick Cheney (1975–1977)

Presidentin neuvonantaja	Anne L. Armstrong (1974) Dean Burch (1974) Kenneth Rush (1974) Robert T. Hartmann (1974–1977) John Otho Marsh Jr. (1974–1977) Rogers Morton (1976)

Valkoisen talon neuvonantaja	Philip W. Buchen (1974–1977)

Nixonin hallitus (1969–1974)

Yhdysvaltain presidentti: Nixon

n k m Hallitus

Varapresidentti	Spiro Agnew (1969–1973) Gerald Ford (1973–1974)

Ulkoministeri	William P. Rogers (1969–1973) Henry Kissinger (1973–1974)

Valtiovarainministeri	David M. Kennedy (1969–1971) John Connally (1971–1972) George P. Shultz (1972–1974) William E. Simon (1974)

Puolustusministeri	Melvin Laird (1969–1973) Elliot Richardson (1973) James R. Schlesinger (1973–1974)

Oikeusministeri	John N. Mitchell (1969–1972) Richard Kleindienst (1972–1973) Elliot Richardson (1973) William B. Saxbe (1974)

Ylipostimestari	Winton M. Blount (1969–1971)

Sisäministeri	Walter Joseph Hickel (1969–1970) Rogers Morton (1971–1974)

Maatalousministeri	Clifford M. Hardin (1969–1971) Earl Butz (1971–1974)

Kauppaministeri	Maurice Stans (1969–1972) Peter G. Peterson (1972–1973) Frederick B. Dent (1973–1974)

Työministeri	George P. Shultz (1969–1970) James D. Hodgson (1970–1973) Peter J. Brennan (1973–1974)

Terveys- ja opetusministeri	Robert Finch (1969–1970) Elliot Richardson (1970–1973) Caspar Weinberger (1973–1974)

Asunto- ja kaupunkikehityksen ministeri	George W. Romney (1969–1973) James Thomas Lynn (1973–1974)

Liikenneministeri	John A. Volpe (1969–1973) Claude Brinegar (1973–1974)

n k m Ministerin arvoiset virkamiehet

Budjettijohtaja	Robert P. Mayo (1969–1970) George P. Shultz (1970–1972) Caspar Weinberger (1972–1973) Roy Ash (1973–1974)

YK-suurlähettiläs	Charles Yost (1969–1971) George H. W. Bush (1971–1973) John A. Scali (1973–1974)

Presidentin neuvonantaja	Arthur F. Burns (1969) Daniel Patrick Moynihan (1969–1970) Bryce Harlow (1969–1970) Robert Finch (1970–1972) Donald Rumsfeld (1970–1971) Anne L. Armstrong (1973–1974) Dean Burch (1974) Kenneth Rush (1974)

n k m Yhdysvaltain puolustusministerit

Forrestal Johnson Marshall Lovett Wilson McElroy Gates McNamara Clifford Laird Richardson Schlesinger Rumsfeld Brown Weinberger Carlucci Taft Cheney Aspin Perry Cohen Rumsfeld Gates Panetta Hagel Carter Mattis Esper Austin

n k m Yhdysvaltain terveysministerit

Culp Williams (vt.) Folsom Flemming Ribicoff Williams (vt.) Celebrezze Gardner Cohen Finch Richardson Keen Weinberger Mathews Califano Harris Mckiee (vt.) Schweiker Long (vt.) Heckler Bowen Sullivan Shalala Thompson Leavitt Johnson (vt.) Sebelius Burwell Cochran (vt.) Price Wright (vt.) Hargan (vt.) Azar Cochran (vt.) Becerra

n k m Liittovaltion budjettijohtajat

Dawes Lord Roop Douglas D. W. Bell Smith Webb Pace Lawton Dodge Hughes Brundage Stans D. E. Bell Gordon Szhultze Zwick Mayo Shultz Weinberger Ash Lynn Lance\|Lance McIntyre Stockman Miller Wright Darman Panetta Rivlin Raines Lew Daniels Bolten Portman Nussle Orszag Lew Burwell Donovan Mulvaney Vought Young

Auktoriteettitunnisteet

Kansainväliset	FAST ISNI VIAF WorldCat

Kansalliset	Norja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Japani Tšekki Australia Alankomaat Puola

Tieteilijät	CiNii

Henkilöt	Trove

Muut	NARA SNAC IdRef